(Tämä artikkeli julkaistiin alunperin Oulun sanomissa 14.5.2003. Julkaistaan tässä tekijän luvalla.)
Synkistelyrokkia, tupeerattua tukkaa ja tummia meikkejä
Poison Door järjestää tapahtumia musiikin ystäville
Vuoden 1998 talvipäivänseisauksena yhdeksän nuorta oululaista perustivat yhdistyksen paikkaamaan puutteen Oulun alakulttuurielämässä.
 |
| Yhdistyksen perustajajäsenet Janne ja Heli. Jotta kameraa vierastava Janne saatiin kuvaan, oli Helin pidettävä häntä aloillaan. |
- Meitä oli jos jonkinlaista kaduntallaajaa. Konemusiikin ystäviä, punkkareita, gootteja, jotka olivat kyllästyneet baarien suppeaan musiikkitarjontaan. Pelkkää metallia ja teknoa. Halusimme kuunnella bailatessamme sellaista musiikkia, josta itse pidämme, kertoo yhdistyksen päämies Janne Kaakinen, taitelijanimeltään Frey.
Poison Door on yhdistys, joka järjestää Oulussa erilaisia vaihtoehtomusiikkiin keskittyneitä klubeja ja bändiesiintymisiä.
- Tarkoituksemme on pitää hauskaa omalla tavallamme ja tarjota muillekin mahdollisuus siihen, sanoo toinen perustajajäsen Heli, joka kulkee taiteilijanimen Isabel alla.
Bite, Musta Romanssi ja 2029
Ensimmäinen Poison Doorin klubeista oli jo melkoisen maineen saanut Bite. Myöhemmin rinnalle tulivat Musta Romanssi ja 2029, alanimeltään When the Machines Took Over.
Bite, jossa soitetaan synkkää musiikkia laidasta laitaan, on ajan myötä kehittynyt Suomen suurimmaksi vaihtoehtomusiikkia tarjoavaksi klubiksi.
Kävijämäärät heiluvat puolentuhannen tienoilla ja porukkaa on tullut kauempaakin kokemaan klubielämyksen.
- Pari kertaa on tullut Norjasta ja Ruotsista porukkaa. Kauimpaa tulleet taisivat olla Britanniasta, pohtii Janne.
Musta Romanssi on erikoistunut kahdeksankymmentäluvun tummahuulipoppiin ja synkän romanttiseen tunnelmaan ja myös se on saanut yleisöltä tunnustusta.
Nuorin klubeista, 2029, on tarkoitettu konemusiikin ystäville. Klubin mainoslause kuuluu elektronista, tummaa ja tanssittavaa.
 |
| Mustassa Romanssissa esiintynyt bändi Cold Colours on hyvä esimerkki Poison Doorin uskaliaasta musiikkitarjonnasta. |
Klubeilla on monesti nähtävänä elävää musiikkia niin ulkomaisilta suurartisteilta kuin myös kotimaisilta goottiyhtyeiltä. Viime vuoden kesällä esiintymässä oli norjalainen suursuosikki Mortiis.
Vaikka Poison Doorin kekkereissä käykin mittavia määriä ihmisiä, ei yhdistys itsessään tuota lainkaan voittoa.
Poison Doorin jäsenet maksavat live-esiintyjien keikkapalkkiot, mainosten painamisen ja kaikki muutkin kulut omasta pussistaan.
Goottityylinen musiikki
Poison Doorin klubeista on hankalaa saada todellista kuvaa, jos ei ole minkäänlaista hajua siitä, mitä termit gootti, EBM, industrial tai syntikkapop merkitsevät musiikissa.
Myös näiden sanojen selittäminen musiikkia koskaan kuulemattomalle on vaivalloista, minkä todistaa Jannen miettivä hiljaisuus asiaa kysyttäessa.
Gootti- ja konemusiikin sekä niihin läheisesti liittyvien genrejen tärkein tunnusmerkki on vivahde synkkää, kuten eräs Mustan Romanssin kävijä yritti selittää.
Vanhoista kauhuelokuvista tuttu tunnelma ja vampyyreillä, yliluonnollisella ja toivottomalla rakkaudella leikkivät sanoitukset ovat tärkeä osa goottimusiikkia.
- On mahdotonta sanoa tarkkaan, mikä on goottia ja mikä ei, koska vastauksia on yhtä paljon kuin vastaajia, kertoo Janne.
Kenties tunnetuimpia kotimaisia goottibändejä ovat tamperelainen, goottipiireissä lähestulkoon legendan maineeseen noussut Two Witches, taannoin toisen levynsä julkaissut Varjo sekä The 69 Eyes, jota ei kaupallisuutensa vuoksi aina edes lasketa goottiartistien joukkoon.
Poison Door on kokenut karuja
Viime syksyllä Poison Door näennäisesti menetti kaksi kolmesta klubistaan tilaa tarjonneen ravintola Woodoon ajauduttua konkurssiin.
Menneenä torstaina Musta Romanssi nostettiin haudastaan ja 17.5. myös Bite kokee uuden aamunkoiton livenä esiintyvän Cyan Velvet Projectin voimin.
Vaikka nykyhetki näyttääkin valolta Poison Doorin pimeydessä, ottavat poppoon jäsenet tulevaisuuden varovaisesti.
- Poison Doorin menneisyys on täynnä takaiskuja. Bailujen pitopaikat ovat lähteneet alta ja rinnalla on heilunut kävijäkuntaa verottavaa kilpailua, muistelee Janne.
Ei siis ihme, että Poison Door ei ole ainakaan vielä ryhtymässä mihinkään mullistavaan, vaikka suunnitelmia festivaalista ja omasta baarista onkin viljelty yhdistyksen alkuajoista asti.
Goottilaisuus ja pimeyden romantiikka
Poison Doorin kemuissa käydessä ei kannata säikähtää runsaslukuista määrää vampyyripunkrokkareita, joiden iho on valkea, tukka tumma ja silmät meikattu. Näitä ihmisiä kutsutaan yleisesti gooteiksi.
Vaikka heidän ulkomuotonsa voikin olla osan mielestä pelottava, ovat he loppupeleissä täysin tavallisia ihmisiä.
- Kun katsoo päältä, ei kovin moni uskoisi minun olevan sairaanhoitaja, nauraa Heli, jonka ulkomuoto saa heräämään mielikuvia pimeyden kuningattaresta tai Odysseian seireeneistä.
Monesti ihmiset sekoittavat tummanpuhuvan musiikin edustajat keskenään. Gootteja, vaihtoehtomusiikin ystäviä sekä metallisteja syytetään usein saatananpalvonnasta, johtuen synkästä yleisilmeestä ja valtavirrasta poikkeavasta mausta.
- Olemme hyväksyneet ikävätkin asiat osana elämää. Tämä ei ole kuoleman ihannointia, vaan elämää, julistaa Janne.
- Kaikkea ei tarvitse ottaa niin tosissaan, lisää Heli.
Teksti ja kuvat: Jiri Keronen